| Virallinen nimi | Chippewa | Rekisterinumero | VH18-012-0118 |
| Rotu, sukupuoli | Hollantilainen puoliverinen, ori | Kasvattaja | Henrick Bakker evm |
| Säkäkorkeus | 179 senttimetriä | Omistaja | Leenu (VRL-14490) |
| Syntymäaika | 15. helmikuuta 2018 (3v 15.03.2018) | Koulutustaso | 160cm, esteratsastus |
Saavutukset
29.03.2018 RHLA Quality pistein (65,556 %) 8 / 9 / 3 / 3 / 8.5 / 4 / 9 / 8 / 6.5
Jälkeläiset
Chippewa on tarjolla jalostukseen tuontisukuisille puoliveritammoille. Sopimuksen mukaan myös käytettävissä ratsuponijalostuksessa.
24.03.2018 tamma Cassidy CWL emä Ursula v.d. Kloet
01.05.2018 ori Tamanend Fall emä Eurydike
Historia
Olin lähtenyt aivan muiden tarkoitusten perässä Hollantiin ja yhtäkkiä löysin itseni tallilta. Enkä edes miltä tahansa tallilta, vaan maailmankuulun Henrick Bakkerin siittolasta! Eräästä karsinasta päänsä työnsi ulos kaunis mustanruunikko tamma, jota pysähdyin rapsuttamaan. En voinut peittää ihastustani, kun Whinneyksi kutsutun tamman takaa kurkisti mitä suloisin pieni varsa. Bakker kertoi varsan emästä ja isästä, josta eteenkin jälkimmäinen teki suuren vaikutuksen. Bakker oli itsekin selvästi tyytyväinen tähän yhdistelmään, enkä edes olettanut että mies myisi tätä varsaa. "Osta tuo varsa, se on ori joten ei minulla sille ole käyttöä täällä" mies sanoi hymyillen. Siinä tilanteessa en voinut muuta kuin kieltäytyä, sillä en edes uskaltanut kysyä tuollaisen varsan hintaa.
Myöhemmin samana iltana istuimme illallisella Bakkerin suuressa ruokasalissa yhdessä muiden suomalaisten hevosharrastajien kanssa. Siellä mies otti jälleen puheeksi tuon varsan, mutta nyt kaikkien kuullen. Monet osoittivat selvää mielenkiintoa tuota orivarsaa kohtaan, joten en voinut pitää suutani kiinni. "Mä ostan sen" kuulin sanovani aivan yhtäkkiä. Koko pöytäseurue tuijotti minua kuin tärähtänyttä, ainoastaan Bakker hymyili leveästi. Sinä iltana, tuo pieni orivarsa siirtyi minun omistukseeni.
Chippewaksi nimetty orivarsa sai vielä jäädä kasvamaan Hollantiin, eihän se ollut edes puolen vuoden ikäinen. Ori sai kasvaa vieroituksen jälkeen suuressa orivarsojen laumassa, joka asusti suuressa pihatossa. Kun ori kääntyi kahden vuoden ikäiseksi, oli sen aika muuttaa Suomeen. Aivan mutkatontahan se ei ole, kun hevosta aletaan kuljettamaan maasta toiseen. Henrick Bakkerilla oli kuitenkin vankka kokemus tällaisista tilanteista, joten luotin varsani kokonaan miehen käsiin. Itse huolehdin vain muodollisuudet Suomen puolella.
Luonnekuvaus
Chippewa eli tuttavallisemmin pelkkä Seppo, on ikuinen lapsi ja varmasti maailman ihmisrakkain hevonen. Tuntemattomat sanovat orin olevan hieman persoonaton, mutta kukaan Seppoa hoitanut ei ole sanonut samaa. Tuttujen ihmisten kanssa kotioloissa Seppo on varsinainen hurmuri. Ori tulee aina tarhassa iloisesti vastaan kuin kysyisi "Mitäs kivaa me tänään tehtäisiin?". Isosta koostaan huolimatta Seppo luulee olevansa niin pieni, että mahtuisi ihmisen syliin. Orilla on tapana työntää pää syvälle hoitajan kainaloon ja näplätä paidanhelmaa huulilla. Taluttaessa ori kulkee reippaasti taluttajan vierellä, mutta ei yritä kiihdytellä ohi ainakaan kotioloissa. Vieraissa paikoissa Seppokin saattaa hieman machoilla ja pörhistellä, mutta rauhallisella käsittelijällä orikin rauhoittuu.
Hoitaessa Seppo yleensä otetaan tallikäytävälle, ihan vain siitä syystä että se kuitenkin on ori. Suurikokoisen orin hoitaminen irti karsinassa ei ole ehkä paras vaihtoehto, jos joku sattuu tamman kanssa kulkemaan samaan aikaan ohi. Kun Seppo on tallikäytävällä kiinni kahta puolta, se seisoo rauhallisesti paikoillaan. Rauhallisessa tallissa ori rentoutuu harjauksen alla täysin, sen pää painuu alas ja silmät kiinni. Alahuuli alkaa roikkua ja korvat painuvat rentoina sivuille. Koska Seppo ilmaisee mielentilansa näin näkyvästi, sen hoitotilanteet pyritäänkin tekemään mahdollisuuksien mukaan hiljaisessa tallissa. Varustaessa ori saattaa hieman ottaa sivuaskelia, ihan vain siitä syystä että se innostuu päästessään töihin. Pienellä komennuksella Seppo kuitenkin malttaa seisoa aloillaan sen hetken, että sille saa satulan selkään ja suitset päähän.
Vaikka Seppo on varsin seesteinen tyyppi noin muuten, se herää ratsastaessa eloon aivan uudella tavalla. Orilla on pitkät joustavat liikkeet, jotka voivat tuntua aluksi hieman horjuttavilta. Seppo on osaava hevonen myös kouluratsastuksen saralla. Ori taitaa helpon A'n asiat moitteettomasti ja osaa yksittäisiä asioita vaativa B tasolta. Sukunsa puolesta Seppo on kuitenkin täydellinen estehevonen, eikä sitä voi kukaan kiistää kun näkee orin hyppäävän. Orilla on luonnostaan hyvä hyppytekniikka ja tasapaino. Se varoo takajalkojaan ja esittää hienoa takajalkojen tekniikkaa korkeammilla esteillä. Sepon kanssa estekorkeus ei ole ongelma, sillä isolla orilla on valtava ponnistusvoima ja isotkin esteet tuntuvat yllättävän pieniltä. Erikoisesteet ei ole koskaan tuottanut sen suurempia ongelmia. Vesiesteet saattavat toisinaan aiheuttaa orille pientä kauhistumista, mutta pienellä rohkaisulla se ylittää myös veden. Mielenvirkistyksenä Sepon kanssa maastoillaan paljon ja ori selvästi pitää siitä touhusta. Mieluiten se lähtee maastolenkille kaverin kanssa, mutta yksinkin pärjää. Yksin maastoillessa Seppo on aavistuksen jännittyneempi ja saattaa katsella puskia epäilevästi, mutta rauhallisella ratsastajalla ei ole ongelmia pärjätä orin kanssa.
Kilpailuissa ja valmennuksissa käyminen sujuu Sepon kanssa helposti. Orin kanssa pystyy matkustamaan vaikka yksin, kun vain saa apua lastaussillan kanssa. Uusiin paikkoihin saavuttaessa Seppo tekee kyllä selväksi, että on saapunut paikalle. Ori hirnahtelee ja pyörii taluttajansa ympäri, mutta napakalla muistutuksella laskeutuu kyllä takaisin maanpinnalle. Rauhoituttuaan Seppo on mitä helpoin käsiteltävä myös uusissa ja hälyisissä paikoissa. Verryttelyt tai kisatilanteet sujuvat helposti, eikä niissä ole mitään erityistä huomioitavaa.
Sukutaulu
|
o. Chippewa hollantilainen puoliverinen, rnkm, 179cm |
i. Brigadier evm hollantilainen puoliverinen, rnkm, 179cm |
ii. Duchess Denby evm hollantilainen puoliverinen, prt, 167cm |
|
ie. Kietche evm hollantilainen puoliverinen, rnkm, 178cm | ||
|
e. Whinney evm hollantilainen puoliverinen, mrn, 169cm |
ei. Hashtag evm hollantilainen puoliverinen, trn, 181cm | |
|
ee. Ayasha evm hollantilainen puoliverinen, mrn, 161cm |
Chippewan isä Brigadier on yksi niistä harvoista oreista, jotka Henrick Bakker on ostanut itselleen jalostuskäyttöön. Brigadier on upean isälinjan omaava puoliveriori, joka periyttää ruunikonkimoa väritystä jälkeläisilleen. Ennen Bakkerille päätymistään Brigadier on kilpaillut menestyksekkäästi esteratsastuksen parissa aina 140 senttimetrin tasolla saakka. Ori on erittän tuttu ja pidetty nimi hollantilaisissa estepiireissä, mutta hyvin Brigadier tunnetaan myös ulkomailla. 179 senttimetrin korkuinen ori on perusluonteeltaan rauhallinen, mutta ratsastaessa siitä löytyy estehevosen sähäkkyyttä. Brigadier on nykyisin ainoastaan jalostuskäytössä Bakkerin siittolan omille tammoille, eikä ori enää ole kilpailukäytössä.
Brigadierin isä Duchess Denby on häikäisevän upea ori, joka ei jätä ketään kylmäksi olemuksellaan. Punarautias Duchess Denby kilpaili esteratsastuksessa 150 senttimetrin korkeudella aina kansainvälisella tasolla saakka. Orin kerrottiin olevan luonteeltaan pahamainen ja jopa ilkeä, mutta sen persoonallisuus annettiin anteeksi hyppylahjojen vuoksi. Duchess Denby vietti koko elämänsä omalla kasvattajallaan, jonka pääratsastaja kilpaili orin kanssa. Duchess Denbya käytettiin jalostukseen hyvin harkiten, sillä orin hyvä sukulinja haluttiin pitää hieman erityisenä. Duchess Denby periytti jälkeläisilleen todellista kilpahevosen luonnetta ja loistavaa takajalkojen tekniikkaa hypätessä.
Brigadierin emä Kietche oli isokokoinen ruunikonkimo tamma, joka tapaturmaisesti joutui jättämään kilparadat jo 6-vuotiaana. Kietche meni 5-vuotiaana leasing sopimuksella saksalaiselle Connie Donnerille, jonka oli tarkoitus kilpailla tammalla sen ikäluokan mukaisissa kilpailuissa. Donner ei ehtinyt kilpailla tammalla kuin yhden kauden verran, sillä Kietche loukkasi vasemman etujalan hankositeen kotona treenatessa. Donner lähetti tamman takaisin omistajalleen, joka kuntoutti jalan siten että se kestäisi jalostuskäyttöä. Kietche palkittiin kantakirjaan 1. palkinnolla ja se ehti varsoa viisi orivarsaa. 12-vuotiaana Kietche ei enää tiinehtynyt toivotusti, joten se nukutettiin ikiuneen.
Chippewan emä Whinney on yksi Henrick Bakkerin tärkeimmistä tammoista ja hänen jalostustyönsä tuloksista. Tamma on kilpaillut hyvällä menestyksellä 140 senttimetrin luokissa Hollannissa ja naapurimaissa. Whinney varsoi ensimmäisen kerran jo 4-vuotiaana, sillä isokokoinen tamma kehittyi hitaasti ja sen kasvulle haluttiin antaa aikaa. Ensimmäinen jälkeläinen osoitti Whinneyn olevan hyvä emä varsoilleen ja Bakker päätti olla myymättä tammaa. Whinney kilpaili Henrick Bakkerin nimen alla seitsemän vuoden ajan ennen kuin se siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön. Tamma on varsonut yhteensä viisi kertaa, mutta seuraavan jälkeläisen on tarkoitus jäädä viimeiseksi. Whinney on periyttänyt jälkeläisilleen erittäin hyvää jalkojen terveyttä ja hyviä jalka-asentoja.
Whinneyn isäori Hashtag on erittäin isokokoinen tummanruunikko ori, jonka menestystä esteradoilla ei voi hehkuttaa liikaa. Hashtag oli varsana erittäin romuluinen ja kömpelö, eikä odotukset orin suhteen ollut korkealla. Hashtag kasvoi hurjalla vauhdilla, minkä vuoksi sen ratsukoulutus hidastui melkein vuoden verran. Orin kova kasvu ja hidas kehitys annettiin kuitenkin anteeksi, sillä siitä oli sukunsa puolesta kovat odotukset. Kilpailuikään päästyään Hashtag pääsi näyttämään todellisen kapasiteettinsa, mikä jättää helposti sanattomaksi. 160 senttimetrin korkuiset esteradat vaikuttivat olevan 181 senttiselle orille pieniä jumppaesteitä. Hashtag omasi uskomattoman ponnistusvoiman ja takajalkojen tekniikan. Hashtag myytiin menestyksekkään kilpailu-uransa jälkeen jalostuskäyttöön huikealla 1,1 miljoonan hintalapulla. Hashtag onkin yksi hollannin tunnetuimmista ja pidetyimmistä jalostusoreista, sillä ori jättää selväpäisiä estevarsoja.
Whinneyn emä Ayasha päätyi Henrick Bakkerille hienon kilpauran ja opetusratsun toimen jälkeen. Ayashan kasvattaja myi tamman hollantilaiseen hevosalan kouluun, missä tamma toimi master -tason ratsastuksen opettajien opetushevosena. Ayasha kilpaili opiskelijoiden kanssa kansallisella tasolla esteratsastuksessa pääasiassa 120 senttimetrin tasolla. Kapasiteettia Ayashalla olisi ollut suurempiinkin luokkiin, mutta tammaa hieman säästeltiin sen ollessa loistava opetushevonen. 15-vuotiaana Ayasha kuitenkin myytiin ja sen osti Henrick Bakker. Mies tykästyi tamman helppoon ja kilttiin luonteeseen ja hyvään menestykseen esteradoilla. Ayasha ehti varsoa Bakkerin siittolassa kolme kertaa, jättäen jälkeensä hyvän rakenteen ja helpon luonteen omaavia jälkeläisiä.
Kisakalenteri (47 ERJ sijoitusta)
|
26.03.2018 ERJ 160cm - Savioja - 4/23 02.04.2018 ERJ 160cm - Raatteen Suomenhevoset - 4/30 03.04.2018 ERJ 160cm - Colosseum - 4/18 04.04.2018 ERJ 160cm - Raatteen Suomenhevoset - 1/30 06.04.2018 ERJ 160cm - Colosseum - 4/18 07.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 4/30 08.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 5/30 08.04.2018 ERJ 160cm - Colosseum - 1/18 09.04.2018 ERJ 160cm - Colosseum - 1/18 10.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 5/30 11.04.2018 ERJ 160cm - Raatteen Suomenhevoset - 4/30 11.04.2018 ERJ 160cm - Ratsutalli Lilja - 3/26 11.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 3/30 12.04.2018 ERJ 160cm - Colosseum - 1/18 12.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 3/30 13.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 5/30 13.04.2018 ERJ 160cm - Ratsutalli Lilja - 1/26 14.04.2018 ERJ 160cm - Ratsutalli Lilja - 4/26 15.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 5/30 18.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 5/30 19.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 4/30 20.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 4/30 20.04.2018 ERJ 160cm - Gestüt Helmwald - 1/30 17.04.2018 ERJ 160cm - Ratsutalli Lilja - 1/26 |
20.04.2018 ERJ 160cm - Ratsutalli Lilja - 2/26 23.04.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 4/24 23.04.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 2/18 24.04.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 2/18 26.04.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 1/18 26.04.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 4/18 27.04.2018 ERJ 160cm - Raatteen Suomenhevoset - 3/30 29.04.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 4/18 29.04.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 1/18 07.05.2018 ERJ 160cm - Adina - 1/3 08.05.2018 ERJ 160cm - Adina - 1/3 10.05.2018 ERJ 160cm - Adina - 1/3 11.05.2018 ERJ 160cm - Adina - 1/3 12.05.2018 ERJ 160cm - Adina - 1/3 13.05.2018 ERJ 160cm - Adina - 1/3 13.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 4/24 14.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 2/24 15.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 3/24 17.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 3/24 21.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 2/18 23.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 2/18 29.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 1/18 29.05.2018 ERJ 160cm - Rêve de Haussea - 2/18 |
Näyttelytulokset
|
07.05.2018 NJ järjestyspaikkana Illegitimate - irtoSERT (tuomarina Tirppa) |
Päiväkirja ja valmennukset
5. toukokuuta 2018
Sepon kanssa eläminen on yhtä matkustamista ja reissaamista, mutta itsepähän olen niin näyttävän hevosen hankkinut että se on raahattava kaikkiin tapahtumiin. Tänään oli luvassa belgialaisille ja hollantilaisille puoliverisille avoimet NJ alaiset näyttelyt Illegitimatessa. Seppo oli edellisenä iltana saanut perusteellisen pesun ja puunauksen osakseen, sekä yön ajaksi ohuen verkkoloimen päälleen. Nykyisin ori suostui pitämään vaatteet päällään yön aikana, eikä harrastanut omatoimista riisuutumista. Näyttelypäivän aamuna kurvasin itse tallille hyvissä ajoin, sillä tarkoituksena oli vielä letittää hevosen harja ja siistiä se muutenkin.
Viileä mutta aurinkoinen maanantaiaamu oli kuin tehty hevosen kanssa matkustamiseen. Kuljetuskopissa oli kivan raitis ilma, olematta kuitenkaan kylmä. Seppo käveli tuttuun rauhaliseen tyyliinsä kuljetuskoppiin ja jäi mussuttamaan heiniä tyytyväisenä. Tänään olisin yksin matkassa hevosen kanssa, joten saatoin vain toivoa siltä asiallista käytöstä ja sujuvaa reissua kaikinpuolin. Matka näyttelypaikalle sujui hienosti ja Seppo oli perille saavuttaessa rauhallinen. Koska olin yksin liikenteessä, olin varannut reilusti aikaa matkaan ja saavuin Illegitimateen turhankin etuajassa. Koska alue oli vielä rauhallinen, uskalsin jättää Sepon yksin kuljetuskoppiin ja kävin pikaisesti hoitamassa paperiasiat kansliassa. Sieltä nappasin mukaani myös aikataulun ja palasin trailerille.
Sepon kehä oli näyttelyiden kolmas, joten sain rauhassa touhuta orin kanssa ja valmistella sitä kehään. Ori oli energisellä päällä, mutta kuitenkin hyvin kuulolla kokoajan. Ihanat tammat meinasi saada Sepon pään vähän pyörälle, joten siirryin orin kanssa syrjemmäs ja tein muutamia peruutuksia sen kanssa. Muutaman ravipätkän otin myös, että näkisin miten hevonen on kuulolla ja liikkuiko se hyvin. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja pian olikin alkamassa meidän kehä. Kehässä Seppo käyttäytyi hyvin, se oli ehkä aavistuksen jännittynyt mutta saatoin silti olla tyytyväinen. Päivän tulokseksi saimme irtoSERTin, mikä olikin ihan hyvä saavutus ja olin siihen tyytyväinen. Best In Show kehässä oli toinen toistaan upeampia hevosia, neljä oria ja yksi tamma. Huonoille me ei ainakaan hävitty ja ensimmäisiksi näyttelyiksi nämä sujuivat loistavasti.
29. maaliskuuta 2018
Taas oli Sepolla retkipäivä tiedossa, kun tänään suunnattiin pojan kanssa Ratsuhevosten laatuarvosteluun pyörimään! Aamuhan alkoi sillä että herättelin unisen orin karsinan pohjalta ja aloin puunata sitä puhtaaksi. Talliloimet on pysyneet päällä viime päivät, joten tämän aamun työmaa ei ollut suuri. Ystäväni oli lupautunut apukäsiksi tälle reissulle, joten hänet sain nakitettua letittämään Sepon harjan näteille sykeröille. Itse sinkoilin samaan aikaan kuin heikkopäinen ympäri tallia pakaten tavaroita. Hieman aikataulusta etuajassa saimme Sepon lastattua traileriin asianmukaisesti loimitettuna ja jalat käärittyinä, sekä tarkistettua tavarat.
Ajomatka tilaisuuteen sujui hyvin sillä Seppohan on varsinainen konkari matkustamisen suhteen. Paikanpäälle päästyämme kaverini lähti hoitamaan muodollisuuden papereiden kanssa ja itse jäin Sepon luokse, sillä en uskaltanut nuorta oria jättää kaverin käsiin. Seppo se vain tyytyväisenä kurkki trailerin sivuovesta ja mussutti heiniään rauhallisena. Päivän aikataulu oli onneksi suhteellisen väljä, vaikka täällä olisi tänään varmasti likemmäs sata hevosta näytillä. Kaikessa rauhassa saimme ottaa Sepon alas trailerista ja sutia sen puhtaaksi. Ensiksi olisi luvassa rakennearviointi, joten satula sai jäädä vielä autoon odottamaan.
Rakennearviointi sujui meidän osalta erittäin hyvin ja Seppo sai yhdeksän pistettä kymmenestä! Kyllähän sen on itsekin tiennyt että ori ei mikään huono rakenteinen ole, mutta kyllä sai olla ylpeä kun kyseessä on kuitenkin vielä kehittyvä nuori. Loppupäivän arvostelukohteina oli vielä luonne ja käsiteltävyys, ratsastettavuus ja työmoraali, askellajien puhtaus ja symmetria, liikkeiden tahti ja irtonaisuus, kapasiteetti, kunto ja kestävyys, geneettinen potentiaali. Näistä sen suuremmin en nyt ala kertomaan, mutta sen voin sanoa että pitkä päivä verotti nuorta hevosta. Seppo heitti aivan leikiksi koko touhun ja se sai luonteestaan kolme pistettä... Ei voi paljon kehua. Lisäksi tänään olimme ensimmäistä kertaa uudessa paikassa ja ori joutui töihin, joten se sai myös ratsastettavuudestaan kolme pistettä. Askellajeista ori sai kuitenkin kahdeksan ja puoli pistettä mikä on mielestäni hyvin ottaen huomioon olosuhteet. Liikkeiden tahti ja irtonaisuus osion pisteet jäi vain neljään, mutta edelleenkin sanon sitä että ori ei tänään ollut parhaimmillaan uudessa ympäristössä. Selvästi tuomarit kuitenkin näkivät Sepossa jotain hyvääkin, sillä kapasiteetistaan ori sai huimat yhdeksän pistettä! Tämä kohottaa omaa mieltä huimasti, vaikka kokonaispistetilti jäi tänään heikoksi. Kunto ja kestävyysosiosta ori sai kahdeksan pistettä mihin myös olen varsin tyytyväinen. Sukupisteet olivat kuusi ja puoli, mikä oli hieman kummastuttavaa sillä Sepolla on varsin mallikas suku. Kenties hollantilaiset sukujuuret eivät olleet täkäläisille tuomareille tuttuja.
Yhteenvetona voisin sanoa että tämä reissu oli erittäin kannattava. Nuori hevonen pääsi näkemään ja kokemaan paljon ensimmäisen päivän aikana. Huonot pisteet muutamassa kohdassa laski lopputulosta huomattavasti, mikä tietenkin hieman harmittaa. Tilaisuudesta Seppo sai arvokseen "Quality" eli ei kuitenkaan huonointa mahdollista arviointia. Taakse jäi myös vielä useita hevosia, joten ei me nyt sentään kaikista heikoimpia oltu! Mutta onneksi tämä arvostelu ei ollut mikään kaikista virallisin, vaan enemmän hyvää kokemuksen hakemista. Nyt vain aletaan valmentautumaan Sepon kanssa hurjasti ja koitetaan käydä muualla treenaamassa kuin kotikentällä, näin ori oppii käytöstavat myös uusissa paikoissa.
23. maaliskuuta 2018
Harjasin kimon ennestään kiiltävää karvaa entistä säihkyvämmäksi. Oikea hevosnovelleiden klisee ettenkö sanoisi. Tosiasiassa tämä aamu oli kaukana kliseestä, sillä Seppo oli yön aikana repinyt talliloimensa atomin kokoisiksi kappaleiksi ja nyt jouduin kiireessä hinkkaamaan kimon kylkeä että saisin sen turpeesta puhtaaksi. Ja miksikö oli niin kiire? No siksi että rakas Seppo oli keksinyt tämän juuri sellaisena yönä, kun aamulla on lähtö hevosklinikalle! Syyllinen itse näytti vallan tyytyväiseltä seistessään tallikäytävällä ja lepuuttaessaan toista takajalkaansa. Tuon takajalan takia me sinne klinikalle mennäänkin. Yhtäkkiä reilusti lisääntynyt takajalan lepuutus nuorella energisellä orilla oli minusta syy huoleen. Sanokoot muut kukkahattutädiksi, mutta minä aion tämän tason hevosen tutkituttaa turvasta hännänpäähän jos tarve niin vaatii.
Kun viimein sain orin kyljen siedettävään kuntoon, heitin sille uuden tallitoppaloimen selkään. Seuraavaksi aloin kääriä hevoselle suuria pintelipatjoja ja paksuja villapinteleitä jokaiseen jalkaan. En koskaan ole tykännyt kömpelöistä kuljetussuojista, vaan aina mahdollisuuksien mukaan laittanut pintelit. Mustat pintelit oli hetkessä kieputettu Sepon jalkoihin ja komeuden kruunasi vielä mustat timantein varustetut putsit etujalkoihinn. Vielä nopeasti orin huolella selvitetty häntä letille, ettei se sotkisi sitä kokonaan trailerissa seistessään. Kun viimein olimme valmiita lähtöön, sain tallikaverin apuun lastauksen ajaksi. Seppo onneksi käveli kiltisti traileriin ja alkoi heti nykimään heinää heinäverkosta.
Ajomatka hevosklinikalle kesti pari tuntia, mutta se meni joutuisasti. Seppo seisoi koko matkan rauhallisesti ja söi heiniään. Klinikan pihaan päästyämme avasin trailerin sivuovea ja lähdin pikaisesti ilmottautumaan toimistolle. Toimistolta mukaani tarttui klinikka-avustaja, joka auttoi purkamaan Sepon alas trailerista. Tyyneen tapaansa ori hirnahti kerran äänekkäästi ja pyörähti näyttävästi riimunarun päässä, mutta rauhottui sitten. Sisälle päästyämme pyöritin pintelit pois hevosen jaloista ja jäimme odottelemaan eläinlääkäriä. Tohtori suvaitsikin saapua pian paikalle ja alkoi tutkia oria. Aluksi perus terveydentilan tutkimus, missä ei ollut moitteen sanaa. Seuraavaksi oli aika keskittyä tuohon takajalkaan joka minun mieltä niin kovin vaivasi. Eläinlääkäri tutki jalkaa käsin ja puristeli kavionpohjan pihdeillä paiseen varalta. Lisäksi tehtiin taivutuskokeet, joissa ori reagoi aavistuksen verran tähän vasemman takajalan vuohisniveleen. Koska pelkkä taivutus ei tehnyt meitä hullua hurskaammaksi asian suhteen, oli aika siirtyä ultraäänen kimppuun. Tätä varten Seppo jouduttiin rauhoittamaan, sillä ori ei aivan arvostanut takajalassaan pyörivää ihmistä ja lähellä olevaa ultraäänilaitetta. Känni päälle firman piikkiin ja tutkimukset jatkukoot. Ultraäänikään ei näyttänyt mitään hälyttävää Sepon jalassa, joten eläinlääkäri kysyi haluanko vielä röntgenkuvat orin koivesta. Koska tänne asti oli tultu, niin samahan se oli ottaa joka välineellä kuvia ilmeisen priimasta jalasta.
Vielä röntgenkään ei paljastanut Sepon jalasta mitään erikoista, joten oli vain uskottava että terve se on. Eläinlääkäri sanoi että voisi piikittää orin vasemman takajalan vuohisnivelen, mutta luultavasti siitä ei olisi sen suurempaa taikaa. Pyysin kuitenkin tekemään sen, sillä haluaisin nähdä olisiko kyseessä yksinkertaisesti niin herkkä hevonen että noin pieni taivutuskokeen ontuma vaikuttaisi sen elämään. Kiitin saamistani jatkohoito-ohjeista ja sain muhkean laskun mukaani, kun lähdin rauhoitetun ja pintelöidyn Sepon kanssa takaisin trailerille. Klinikka-avustajan kanssa sain orin nopeasti lastattua ja heinäverkon otettua irti. Kotimatka saattoi alkaa ja huoli oli hieman helpottanut, kun sai kuulla eläinlääkärin suusta orin olevan terve.
